Juha Sääski

Maalauksissani häpeä näyttäytyy mm. sosiaalisten ilmiöiden ja perinteisten sukupuoliroolimallien välityksellä. Häpeän käsite muuttuu jatkuvasti; asiat joita pidettiin häpeällisinä pari- kolmekymmentä vuotta sitten eivät sitä enää tänään välttämättä ole. Häpeällisten asioiden salaamisesta ja piilottelusta on siirrytty jopa häpeän julkistamiseen. Muiden tekijöiden ohella mm. tosi-TV-formaatit ovat vaikuttaneet kulttuuriseen muutokseen. Joissakin maalauksissani häpeällistä on poliittisen vallan väärinkäyttö, ja se kuinka olemme antaneet yhteiskuntiemme muuttua talouden ehdoilla, ihmisarvon ja luonnon kustannuksella. Häpeän pelko voi johtaa myös kohtuuttomaan oman elämän kaventamiseen (mitä ne muut ajattelevat!).

Rajoitettu määrä huumoria ja komiikkaa toimii teoksissani etäännyttävänä elementtinä ja toivon symbolina, ja parodian avulla pyrin saamaan todellisuuden luonteen selkeämmin näkyviin. Metaforien, surrealististen ja absurdien assosiaatioiden avulla asioiden eri puolet ja keskinäiset suhteet näyttäytyvät paljaampina mutta eivät kuitenkaan ole liian kaukana todellisuudesta.

Komediallisiin elementteihin sisällytän kliseitä ja naiiviuksia, joilla pyrin saamaan asioihin uuden, mutta ei liian vitsikkään pilailevan näkökulman mikä tuhoaisi sisällölliset pyrkimykset.